REVONTULIEN KUVAAMINEN
Mitä revontulet ovat (Ursan revontulijaosto)

Revontulet ja UV-suodatin (Uusi)

Revontulien kuvaaminen digikameralla

Revontulikuvaukseen kameraksi sopii kohtuullisen optiikan omaava edullinenkin digikamera, jolla on mahdollista käyttää pitkiä valotusaikoja. Kamerasta on löydyttävä vähintään 10 s valoitusaika ja mieluimmin B (bulb) eli mahdollisuus valoittaa niin kauan kuin laukaisin on alas painettuna (tällöin lankalaukaisin on välttämätön). Tosin 10 s valoituksella ei pysty kuvaamaan kuin aivan kirkkaimpia revontulia. Aivan halvimpien digikameroiden optiikan valovoima on usein sen verran heikko, että revontulikuvista on mahdotonta saada selkeitä ja kirkkaita.
Kameran objektiivi saa olla mahdollisimman valovoimainen mielellään f2.8 tai parempi, joskin f2.0 tai f1.8 aukkoiset objektiivit ovat jo kohtuullisen hintavia. Lisäksi objektiivi on hyvä olla laajakulmainen 28mm (laajakulmaisemmat objektiivt ovat jo varsin kalliita), joskin myös normaalia 50mm objektiiviakin voi käyttää, mutta se rajoittaa laajojen revontulien kuvakenttää. Kiinteä objektiivisissa digikameroissa objektiivin laajakulmaisuuteen ei voi vaikuttaa vaan se on yleensä n.50mm, mutta zoomin omaavissa löytyy yleensä 28mm objektiivia vastaava asento.
Pitkien valotusaikojen vuoksi kunnollinen jalusta on luonnollisesti pakollinen varuste. Kaikkiin digikameroihin ei ole saatavilla lankalaukaisinta, mutta tämän puutteen voi korvata käyttämällä itselaukaisua, mikäli kamerasta löytyy riittävän pitkiä valotusaikoja, valoituksen b-asennossa tämä ei luonnollisestikaan ole mahdollista.

Jos revontulikuviin haluaa maisemaa mukaan elävöittämään kuvaa, on suotavaa käyttää pienempiä aukkokokoja syväterävyyden saamiseksi. Itse olen käyttänyt aukkoja f5.6 tai f6.3. Aukolla f8 valotusajat kasvavat jo huomattavan suuriksi eikä revontulien yksityiskohdaat tahdo "tarttua" digikameran kennolle kovinkaan hyvin.

Rauhallisten revontulien kanssa voidaan käyttää reilusti pitempiä valoitusaikoja kuin nopeasti liikkuvien eläväisten revontulien kanssa. Rauhallisissa revontulissa valotusaika voi olla jopa 30 sekuntia, kun taas nopea liikeisten kanssa pitäisi pyrkiä mahdollisimman lyhyeen valotusaikaan, 2 - 6sekuntia, jotta saadaan "pysäytettyä" revontulien liike.

	Itse olen käyttänyt Canon Ixusen kanssa 2 s itselaukaisua ja yleensä valotusajan olen laittanut kameran max. asentoon eli 15 sekuntiin ja herkkyyden ISO-400. 2 sekunnin itselaukaisun aikana rauhalliset revontulet eivät ehdi "elää" vielä niin paljoa että olisivat liikkuneet kohdealueelta pois. Kuvassa ISO-400, f2.8, 10s valotus. Revontulet olivat voimakkuudeltaan hieman tavanomaista kirkkaammat ja liikkuvat, revontulien "liikkeestä" on säilynyt hitunen matkassa, mutta eloisat värisävyt ovat karsiutuneet pois.
	Hieman heikomman valovoiman omaavalla Casio QV-2400UX otettu kuva 29.10.2003 "magneettimyrskystä". Kameran herkkyysasetus ISO-100, mikä olisi saanut olla isompi, koska valotusaika venyi 30 sekuntiin aukolla 2.8. Kuvatessa käytetty jalustaa ja lankalaukaisin on korvattu kameran aikalaukaisimella. Revontulet olivat hieman normaalia kirkkaammat, mutta väärän herkkyysasetuksen vuoksi valotusaika on pitkä.
	Kuvauspaikan tulisi olla pois taajamien valosaasteesta, sillä valosaasteen vaikutuksesta revontulien hienot värit haalistuvat sekä taustataivas "palaa puhki" helposti. Joskus valosaasteella saa kuviin mukavia efektejä (kuten viereisen kuvan lumi, kuva otettu kirkkaasti valaistun luistinradan vieressä.), mutta tällöin ei voida puhua enää varsinaisesti revontulikuvaamisesta vaan maisemakuvaus liene osuvampi nimitys. Ixus f2,5 15s ISO-400.

Valotustaulukko ISO-400 f3,5
Hyvin kirkkaat revontulet 0,5-4 s
Kirkkaat revontulet 4-8 s
"Normaalit" revontulet 8-15 s
Himmeät revontulet 20-30 s

Herkkyyden laskeminen iso-200:aan kaksinkertaistaa ylläolevat arvot, vastaavasti herkkyyden nostaminen iso-800:aan puolittaa arvot. Huom! Ylläolevat arvot perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin ja eivät välttämättä sovi kaikille digitaalikameroille.

Halpojen "digipokkareiden" optiikat voivat vaihdella laadultaan hyvinkin paljon, joten kyseisin kameran parhaat säädöt oppii vain kokeilemalla, kokeilemalla ja ehkä pari kertaa vielä kokeilemalla.

Revontulet ja UV-suodatin

ISO-400, f1,4, 13s

08.11.2004 Auringossa sattuneiden maata kohden suuntautuneiden flare-purkausten seurauksena revontuliaktiviteetti nousi usean päivän ajaksi myrskylukemiin. Pohjois-Suomessa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, taivas oli kuitenkin pääosin paksussa pilvessä. Itse havaitsin pientä repeämää pohjoisen pilvissä n. klo 21.45 ja päätin lähteä yrittämään kuvaamista vanhalla Cosinon 50mm objektiivilla. Pilvien raosta havaitsinkin ajoittain kohtalaisen eloisia revontulia ja kuvasin sitä mukaa kun pilvet antoivat myöten.
Mutta kotona siirrettyäni kuvat tietokoneelle koin järkytyksen. Kaikkien kuvien keskellä oli rengasmaiset muodostelmat. (Klikkaa kuva suuremmaksi). Mietin pääni puhki, että nyt kamera tai vähintään objektiivi on rikki, mutta muistin kuitenkin lukeneeni jotakin samantyylisestä asiasta. Ei muuta kuin webbiä selaamaan ja kyselyä irc-kanavalta. Ja selityskin löytyi (samoin kuin sivu minkä olin lukenut http://www.teknofokus.fi/Foto/Opt1/Optiset01.htm).

Revontulissa esiintyy pääosin yhden aallonpituuden valoa, joka sopivissa olosuhteissa aiheuttaa kyseisen rengasmaisen ilmiön kuvassa. Vasta tässä vaiheessa oivalsin, että olin käyttänyt vanhan Cosinonin linssinsuojana uv-suodatinta, joka paljastui syyksi lähes paniikinomaiseen tilanteeseen. Varmistelin "syypää" objektiivia vielä ilman uv-suodinta, jolloin "rengas-ilmiö" jäi kuvista pois.

Hyödyllisiä linkkejä:
Ursa (Revontulihavaitsijoiden kotisivu)
Soho (The Solar and Heliospheric Observatory)
Sodankylä all in one
Auroras Now
Nooa.gov 6h
Nooa.gov 24h

Yllä olevat vinkit perustuu omiin kokemuksiin ja joku toinen voi olla asiasta hyvinkin eri mieltä, mutta näillä minä pääsin alkuun.